Yksinäisyyden vähentämiseksi tarvitaan myös tilastoinnin kehittämistä

Ihminen on pohjimmiltaan sosiaalinen olento, ja merkitykselliset ihmissuhteet ovat keskeisiä hyvinvoinnillemme. Yksinäisyys tarkoittaa sosiaalisten yhteyksien puutetta tai koettua eristyneisyyttä ja se voi vaikuttaa hyvin haitallisesti sekä ihmisen fyysiseen että psyykkiseen terveyteen.

Yksinäisyys on ilmiö, joka koskettaa eri ikäisiä ja taustaisia ihmisiä. Se ei ole vain ikääntyvien tai yksin asuvien ongelma, vaan se koskee myös perheellisiä, nuoria ja myös työelämässä olevia.

Yksinäisyydellä on isoja vaikutuksia yksilön elämään, mutta sillä on myös suuria kustannuksia yhteiskunnalle. Jotta voimme ymmärtää yksinäisyyden vaikutuksia ja lieventää niitä, meidän tarvitsee myös uudistaa tapaa, jolla keräämme tutkimustietoa aihepiiriin liittyen.

Yksinäisyyden vaikutukset yksilön terveyteen

Pitkittynyt yksinäisyys lisää riskiä sairastua mm. masennukseen, ahdistukseen ja unihäiriöihin (Hawkley & Cacioppo, 2010). Yksinäisyys on myös yhteydessä sydän- ja verisuonitauteihin sekä immuunijärjestelmän heikkenemiseen (Cacioppo et al., 2002).

Tutkimukset osoittavat, että krooninen stressi yksinäisyyden seurauksena voi johtaa matala-asteiseen tulehdukseen, mikä lisää diabeteksen ja autoimmuunisairauksien riskiä (Steptoe et al., 2013). Yksinäisyys voi aiheuttaa myös muistisairauksia, ylipainoa tai aliravitsemusta. Yksinäiset, mutta erityisesti sosiaalisesti eristyneet ihmiset eivät tutkimusten perusteella tyypillisesti syö tai liiku suositusten mukaisesti. Ylipainon riski nousee yksinäisyyden myötä, mutta seurauksena voi olla myös aliravitsemus. Jälkimmäinen on tyypillistä etenkin vanhuksille. (Kraav, 2021)

Yksinäisyys on yleisesti yhdistetty myös korkeampaan kuolleisuuteen. Esimerkiksi yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että yksinäisyys lisäsi kuolleisuuden riskiä 10–15 prosentilla kuuden vuoden seurannassa (Holt-Lunstad et al., 2015). Myös suomalaisissa tutkimuksissa on havaittu vastaavia tuloksia (Tiilikainen & Seppänen, 2017).

Yksinäisyys eri elämänvaiheissa Suomessa

Yksinäisyys voi koskettaa ihmisiä eri tavoin eri elämänvaiheissa. Suomessa yksinäisyyden kokemukset ovat yleisiä erityisesti seuraavissa elämänvaiheissa:

Nuoruus ja opiskeluvaihe: Nuoruudessa yksinäisyyttä voi aiheuttaa koulukiusaaminen, kaverisuhteiden puute tai opiskelupaikan vaihtaminen. Korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa yksinäisyyttä lisäävät muuttaminen uudelle paikkakunnalle, sosiaalisten suhteiden rakentamisen haasteet sekä stressi korkeakouluopintojen suorittamisesta.

Varhaisaikuisuus ja työelämään siirtyminen: Työelämän epävarmuus, pätkätyöt ja etätyön lisääntyminen voivat lisätä yksinäisyyden kokemuksia, etenkin jos sosiaaliset verkostot jäävät ohuiksi työpaikalla tai sen ulkopuolella.

Keski-ikä ja perhe-elämän muutokset: Ero parisuhteesta, lapsettomuus tai lasten kotoa muuttaminen voivat aiheuttaa yksinäisyyttä keski-iässä. Myös työuupumus ja stressi voivat etäännyttää ihmisiä sosiaalisista suhteista ja vähentää kykyä ylläpitää sosiaalisia suhteita.

Eläkkeelle siirtyminen ja vanhuus: Eläkkeelle jääminen vähentää päivittäisiä sosiaalisia kontakteja. Ikääntymiseen liittyvät tekijät, kuten puolison menetys, terveysongelmat ja liikkumisen vaikeudet usein lisäävät yksinäisyyden kokemuksia. Erityisesti yksin asuvat ikääntyneet ovat alttiita yksinäisyydelle.

Muut elämäntilanteen joissa yksinäisyys on tyypillistä: Pitkäaikainen sairaus, työttömyys tai läheisen menettäminen voivat aiheuttaa yksinäisyyttä missä tahansa elämänvaiheessa. Myös muuttaminen uudelle paikkakunnalle tai maahan voi johtaa sosiaalisen tukiverkoston katoamiseen ja yksinäisyyden kokemuksiin.

Yksinäisyyden yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset

Yksinäisyys ei ole vain yksilön ongelma, vaan se aiheuttaa merkittäviä kustannuksia myös yhteiskunnalle.

Terveydenhuoltokustannukset: Koska yksinäisyys lisää monien sairauksien riskiä, se kasvattaa terveydenhuoltomenoja. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa on arvioitu, että yksinäisyyden yhteiskunnallinen hinta on noin 11 400 euroa vuodessa per yksinäinen henkilö (McDaid et al., 2017). Suomessa vastaavia arvioita on tehty mm. ikääntyneiden kohdalla (Saari et al., 2020).

Mielenterveys ja työkyvyttömyys: Yksinäisyys on merkittävä masennuksen riskitekijä. Masennuksesta johtuvat sairaslomat aiheuttavat vuosittain noin 877 miljoonan euron kustannukset (THL, 2021).

Työelämän tuottavuus: Yksinäisyys voi johtaa heikentyneeseen työkykyyn, korkeampiin sairauspoissaoloihin ja ennenaikaisiin eläköitymisiin (Vlachos, 2019). Tämä vaikuttaa suoraan työn tuottavuuteen ja kansantalouteen.

Sosiaalipalveluiden kuormitus: Yksinäisyys lisää erilaisten sosiaalipalveluiden, kuten kotihoidon ja kriisiavun, tarvetta. Nämä palvelut kuormittavat sosiaalihuoltoa ja tuovat lisäkustannuksia yhteiskunnalle.

Yksinäisyyden tilastoinnin haasteet ja kehittämismahdollisuudet

Suomessa yksinäisyyttä koskeva tilastointi on puutteellista, mikä vaikeuttaa ilmiön syvällistä ymmärtämistä ja sen vaikutusten arviointia. Nykyisin yksinäisyyttä mitataan lähinnä kyselytutkimusten avulla, mutta rekisteritietoa ei ole riittävästi hyödynnetty.

Tilastoissa on erityisesti seuraavia tietoaukkoja:

• Pitkittäistutkimusten puute: Yksinäisyyden kehitystä pitkällä aikavälillä ei seurata systemaattisesti, mikä vaikeuttaa trendien tunnistamista ja ennaltaehkäisevien toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointia.

• Aliedustetut ryhmät: Tietyt väestöryhmät, kuten nuoret, ikääntyneet, maahanmuuttajat ja mielenterveysongelmista kärsivät, jäävät usein eri tilastojen ulkopuolelle tai heitä koskevaa tietoa on saatavilla niukasti.

• Yksinäisyyden ja hyvinvoinnin yhteyksien tarkempi analyysi: Yksinäisyyden yhteyttä sairauksien, työkyvyttömyyden ja sosiaalisen osattomuuden kanssa ei seurata riittävän kattavasti.

• Alueellinen tarkastelu: Yksinäisyys vaihtelee alueellisesti, mutta kattavia tilastoja alueellisista eroista on vähän.

Tilastoinnin kehittämiseksi tulisi:

• Laajentaa rekisteripohjaisia tutkimuksia, joissa yhdistetään terveys-, työmarkkina- ja sosiaalipalvelujen käyttöön liittyviä tietoja yksinäisyyttä koskeviin kyselyihin.

• Kehittää uusia mittareita, jotka huomioivat yksinäisyyden laadullisia ja pitkäaikaisia vaikutuksia.

• Toteuttaa säännöllisiä pitkittäistutkimuksia, jotta yksinäisyyden kehityskulut ja siihen vaikuttavat tekijät voidaan tunnistaa paremmin.

• Lisätä yhteistyötä eri toimijoiden, kuten THL:n, KELA:n ja kuntien, välillä tietojen yhdistämiseksi ja hyödyntämiseksi erilaisten yksinäisyyttä vähentävien toimien suunnittelussa.

 

Ratkaisuja yksinäisyyden vähentämiseen

Yksinäisyyden torjuminen edellyttää ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja yhteiskunnan tukitoimia. Tehokkaita keinoja voisivat olla esimerkiksi:

• Yhteisöllisyyden edistäminen: Kirjastot, kauppakeskukset ja muut julkiset tilat voidaan valjastaa sosiaalisten kohtaamisten edistämiseen (Putnam, 2000).

• Vertaistuki ja matalan kynnyksen palvelut: Erilaiset tukiryhmät voivat auttaa yksinäisiä löytämään yhteisön (Cattan et al., 2005).

• Digitaalisten palveluiden kehittäminen: Teknologian avulla voidaan parantaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja yhteydenpitoa (Nie et al., 2002).

• Liikunnan edistäminen eri tavoin: Liikunta tukee sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia ja voi auttaa yksinäisyyden tunteen lievittämisessä (Eime et al., 2013).

Yksinäisyys on merkittävä asia niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta. Sen vähentämiseen panostaminen ei ainoastaan paranna elämänlaatua, vaan myös pienentää terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden kustannuksia sekä lisää tuottavuutta työelämässä. Yhteisöllisyyttä edistävät toimenpiteet ja varhainen tuki voivat auttaa torjumaan yksinäisyyden haitallisia vaikutuksia pitkällä aikavälillä.

Jokainen meistä tuntee yksinäisyyttä kokevia ihmisiä lähipiirissämme. Omalla toiminnallaan voi vähentää omaan elämänpiiriin kuuluvien henkilöiden yksinäisyyden kokemuksia ja siten lieventää niistä koituvia haittoja koko yhteiskunnalle.  

Lähteitä:

Cacioppo, J.T., Hawkley, L.C. & Berntson, G.G. (2002). The anatomy of loneliness. Current Directions in Psychological Science, 11(3), 98-101.

Cattan, M., White, M., Bond, J. & Learmouth, A. (2005). Preventing social isolation and loneliness among older people: a systematic review of health promotion interventions. Ageing and Society, 25(1), 41-67.

Eime, R.M., Young, J.A., Harvey, J.T., Charity, M.J. & Payne, W.R. (2013). A systematic review of the psychological and social benefits of participation in sport for children and adolescents. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 10(1), 98.

Hawkley, L.C. & Cacioppo, J.T. (2010). Loneliness matters: A theoretical and empirical review of consequences and mechanisms. Annals of Behavioral Medicine, 40(2), 218-227.

Holt-Lunstad, J., Smith, T.B. & Layton, J.B. (2015). Loneliness and social isolation as risk factors for mortality. Perspectives on Psychological Science, 10(2), 227-237.

Kraav, S-L. (2021) Effects of loneliness and social isolation on mortality and morbidity in middle-aged men. Doctoral Thesis. University of Eastern Finland. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-4440-5.

McDaid, D., Bauer, A. & Park, A.L. (2017). Making the economic case for investing in actions to prevent and/or tackle loneliness: A systematic review. Public Health England Report.

Nie, N.H., Hillygus, D.S. & Erbring, L. (2002). Internet use, interpersonal relations, and sociability. American Behavioral Scientist, 45(3), 420-435.

Putnam, R.D. (2000). Bowling Alone: The Collapse and Revival of American Community. New York: Simon & Schuster.

Saari, J., Koivunen, K. & Räsänen, P. (2020). Yksinäisyyden taloudelliset vaikutukset Suomessa. Taloustieteellinen aikakauskirja, 116(1), 34-52.

Steptoe, A., Shankar, A., Demakakos, P. & Wardle, J. (2013). Social isolation, loneliness, and all-cause mortality in older men and women. Proceedings of the National Academy of Sciences, 110(15), 5797-5801.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). (2021). Masennus ja mielenterveyden häiriöt. Saatavilla: https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/masennus.

Tiilikainen, E. & Seppänen, M. (2017). Suomalainen yksinäisyystutkimus: nykytilanne ja tulevaisuuden haasteet. Yhteiskuntapolitiikka, 82(3), 321-335.

Vlachos, J. (2019). Productivity and social cohesion: The role of social capital. Economic Journal, 129(1), 23-45.