Miten säilyttää inhimillisyys työelämässä, kun koneiden tekemän työn määrä lisääntyy?

Tekoäly, algoritmit ja älykkäät järjestelmät eivät ole enää kaukaista tulevaisuutta. Ne ovat jo osa monen arkea ja usein näkymättömästi. Työvuorot ja tehtävälistat rakentuvat monessa työssä tekoälyn logiikalla, palaute tulee automaattisesti järjestelmästä, ja työn suoriutumista arvioidaan erilaisen kerätyn datan perusteella. Työ ei katoa, mutta sen luonne muuttuu. Koneesta on tullut työn tekemisen kumppani.

Koneet rinnalla, mutta millä ehdoilla?

Tekoäly voi tukea työtä. Se voi vapauttaa aikaa mekaanisista tehtävistä, auttaa päätöksenteossa ja jopa havaita kuormitusta tai epäkohtia. Mutta kone ei ole neutraali kumppani. Sen toiminta perustuu erilaiseen dataan, ohjelmoituihin oletuksiin ja näkymättömiin valintoihin. Se voi myös kaventaa työn subjektiivista kokemusta.

Kun työsuoritusta mitataan jatkuvasti, voiko työntekijä enää itse määritellä, mitä on hyvä työ?

Tekoäly tekee näkyväksi jotain, mitä aiemmin ei voitu mitata, mutta samalla se voi kadottaa sen, mitä ei voi mitata lainkaan.

Inhimillisen työn elementit eivät katoa, mutta ne voivat hämärtyä

Mikä tekee työstä inhimillistä? Kyky vaikuttaa, tulla kohdatuksi ja kuulluksi ammattilaisena. Saada palautetta, joka perustuu työn tekemiseen eikä vain lukuihin. Kokea, että työ merkitsee jotakin. Monelle työyhteisön jäsenyys on erittäin tärkeä asia ja työn kautta luomme myös uusia ihmissuhteita.

Jos kone tekee päätöksiä, ihmisen ääni voi jäädä liian vähälle huomiolle. On eri asia saada palautetta esihenkilöltä kuin saada pistemerkintä järjestelmältä. Tekoäly ei tunne kontekstia eikä ymmärrä työn tekemisen kokonaisuuden monimutkaisuutta. Tämän takia tulisi tehdä tietoinen päätös siitä, miten inhimillisyys halutaan säilyttää työelämässä.

Lainsäädäntö ja eettiset periaatteet eivät saa jäädä jälkeen

Tekoälyn käyttö työelämässä tuo mukanaan vakavia oikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä:

• Miten varmistetaan algoritmien läpinäkyvyys?

• Kenellä on oikeus tietää, miten tekoäly tekee päätöksiä?

• Miten työntekijän oikeudet toteutuvat osittain tai kokonaan koneellisesti ohjatussa ympäristössä?

• Voiko tekoäly syrjiä ja jos voi, kuka on siitä vastuussa ja millä tavoin?

EU:n uusi tekoälyasetus (AI Act) on askel oikeaan suuntaan. Se luokittelee tekoälyjärjestelmät riskien mukaan ja rajoittaa korkeaa riskiä sisältäviä sovelluksia, kuten automaattista rekrytointia. Mutta kansallinen lainsäädäntö ja työpaikkatason pelisäännöt ovat yhtä olennaisia.

Tarvitaan käytäntöjä, jotka ottavat huomioon työntekijän oikeuden ymmärtää, kyseenalaistaa ja vaikuttaa teknologian käyttöön. Tässä on myös työnantajilla ja työntekijäjärjestöillä on tärkeä rooli. Yhteistoiminta ei saa päättyä koneen käynnistyessä.

Koulutus ei voi jäädä sivustakatsojaksi

Kun tekoäly muuttaa työn tekemisen tapoja ja sisältöjä, sen pitäisi muuttaa myös oppimisen maailmaa.

Tekoäly ei ole pelkkä tekninen taito vaan se on sivistyksellinen kysymys. Opetuksessa on opeteltava:

• Miten tekoäly toimii ja miten se ei toimi

• Mihin data perustuu, mitä se muistaa ja mitä se unohtaa

• Miten ja milloin pitää erottaa koneen päätös ihmisen tekemästä harkinnasta

• Miten puolustaa eettisiä arvoja teknologian keskellä

Oppilaitosten rooli ei ole pelkästään valmistaa tekoälyn käyttäjiä, vaan muodostaa kriittisiä ajattelijoita, jotka osaavat kysyä: “miksi tämä päätös tehtiin?” ja “voiko sen tehdä toisin?”

Tämä koskee kaikkia koulutusasteita, ei vain korkeakouluja, vaan myös perusopetusta, ammatillista koulutusta ja aikuiskoulutusta. Teknologialukutaito on uusi kansalaistaito.

Inhimillisyys, kyky kohdata toinen ihminen, ymmärtää maailmaa monesta näkökulmasta, ei ole katoamassa, vaan se on entistä tärkeämpää.

Ihmisten johtaminen ei katoa vaan saa uusia merkityksiä

Teknologian keskellä tarvitaan enemmän kuin koskaan ihmisjohtamista. Esihenkilön tehtävä ei ole vain seurata dataa, vaan ymmärtää sen rajoituksia. Työntekijän kuunteleminen, tilanteen tulkitseminen ja eettinen harkinta eivät katoa, ne muuttuvat entistä tärkeämmiksi.

Työpaikoilla tarvitaan teknologista sensitiivisyyttä, eli ymmärrystä siitä, milloin teknologia tukee työtä ja milloin se alkaa hallita sitä. Esihenkilö ei enää johda vain ihmisiä, vaan myös järjestelmiä sekä ihmisten vuorovaikutusta järjestelmien kanssa.

Kohti ihmis- ja konekeskeistä työelämää

Tekoäly ei katoa. Se kehittyy, yleistyy ja tunkeutuu yhä syvemmälle työhön ja tekee sitä eri tavoin. Mutta me voimme päättää, millaista roolia sille annamme. Onko se työtoveri vai työn johtaja? Työkalumme vai työarvioijamme?

Inhimillisyys ei ole teknologian vastakohta, se on sen käyttämisen ehto. Jos annamme koneiden määritellä hyvän työn, unohdamme jotain hyvin olennaista ja merkityksellistä ihmisyydestä.

Miten tekoälyä käsitellään sinun työpaikallasi tai oppilaitoksessasi?

Pitäisikö kouluissa opettaa enemmän teknologian etiikkaa?

Tarvitsemmeko työelämässä tai oppilaitoksissa “tekoälypedagogiikkaa”?