Resilienssin ja luottamuksen vahvistaminen suomalaisessa yhteiskunnassa

Nykyinen toimintaympäristö on monella tapaa epävarma. Globaalit kriisit, kuten Ukrainan tilanne, pandemiat, taloudelliset heilahtelut ja geopoliittiset jännitteet, vaikuttavat myös Suomeen ja heikentävät monien ihmisten turvallisuuden tunnetta. Ilmastonmuutoksen vaikutukset, digitalisaation tuomat muutokset työelämään ja yhteiskunnan polarisoituminen lisäävät epävarmuutta entisestään. Epävarmuus voi heikentää kansalaisten luottamusta instituutioihin ja muihin ihmisiin, mikä puolestaan haastaa yhteiskunnallista vakautta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Suomalainen yhteiskunta on pitkään rakentunut vahvan keskinäisen luottamuksen ja hyvinvointivaltion varaan. Luottamus instituutioihin, muihin ihmisiin ja tulevaisuuteen on ollut yhteiskuntamme vahvuus, mutta tilanne on muuttunut monelta osin (OECD 2021). Poliittinen polarisaatio, sosiaalinen eriarvoistuminen ja epävarmuuden lisääntyminen haastavat perinteisiä luottamuksen rakenteita ja voivat heikentää yhteiskunnan resilienssiä eli kykyä selviytyä kriiseistä ja sopeutua muutoksiin (Putnam 2020; Sabel & Saxenian 2022).

Miten resilienssi ja luottamus syntyvät?

Resilienssi ei ole yksilöllinen ominaisuus, vaan se rakentuu sosiaalisissa verkostoissa ja yhteiskunnallisissa instituutioissa (Ungar 2018). Luottamus puolestaan syntyy oikeudenmukaisuuden kokemuksesta, osallisuudesta ja ennakoitavuudesta (Rothstein & Uslaner 2005). Näitä tekijöitä vahvistamalla voidaan tukea sekä yksilöiden että yhteisöjen kykyä kohdata kriisejä ja muutoksia.

1. Osallisuus ja sosiaalinen pääoma

Osallisuus ja mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään ja yhteiskuntaan ovat keskeisiä luottamusta ja resilienssiä tukevia tekijöitä. Tutkimusten mukaan yhteisöllisyys ja osallistumismahdollisuudet vahvistavat sosiaalista pääomaa ja lisäävät kriisinkestävyyttä (Putnam 2000; Woolcock & Narayan 2000). Tämä tarkoittaa esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan roolin tukemista, osallistavia päätöksentekoprosesseja ja paikallisyhteisöjen vahvistamista.

Kehittämisehdotuksia:

• Paikallisten osallistumisfoorumien lisääminen: Kuntatasolla voitaisiin järjestää säännöllisiä asukasiltoja, joissa päätöksentekijät ja kansalaiset käyvät avointa vuoropuhelua.

• Nuorten osallistumisen vahvistaminen: Esimerkiksi kouluissa ja oppilaitoksissa voitaisiin lisätä demokratia- ja vaikuttamiskasvatusta, jotta nuoret oppivat osallistumaan ja rakentamaan yhteiskunnallista luottamusta jo varhain.

2. Hyvinvointivaltion rooli

Hyvinvointivaltiolla on keskeinen merkitys resilienssin tukemisessa, koska se tarjoaa turvaverkkoja ja vähentää epävarmuutta. Laadukkaat peruspalvelut, kuten koulutus ja terveydenhuolto, luovat perustan luottamukselle ja yhteiskunnalliselle vakaudelle (Esping-Andersen 1990). Erityisesti koulutuksen rooli on tärkeä, sillä se paitsi lisää osaamista myös rakentaa jaetun ymmärryksen pohjaa yhteiskunnassa.

Kehittämisehdotuksia:

• Hyvinvointipalveluiden saatavuuden varmistaminen: Resurssien kohdentaminen erityisesti niille alueille ja väestöryhmille, joissa eriarvoisuus on suurinta.

• Matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut: Psykologien ja mielenterveysammattilaisten saavutettavuuden parantaminen esimerkiksi digitaalisten palvelujen avulla.

3. Keskustelukulttuurin kehittäminen

Yksi keino vahvistaa luottamusta ja resilienssiä on edistää avointa ja kunnioittavaa keskustelukulttuuria. Tutkimukset osoittavat, että polarisaation vähentäminen ja moninäkökulmaisen dialogin tukeminen voivat parantaa yhteiskunnallista koheesiota (Mouffe 2013; Lappalainen & Saari 2020). Tämä edellyttää esimerkiksi median roolin kriittistä tarkastelua, koulutuksen painopisteiden suuntaamista kriittiseen ajatteluun sekä tilojen luomista eri taustoista tulevien ihmisten kohtaamiselle.

Kehittämisehdotuksia:

• Kansalaisdialogien lisääminen: Voitaisiin perustaa eri taustoista tuleville ihmisille suunnattuja dialogitapahtumia, joissa käsitellään yhteiskunnallisia kysymyksiä moninäkökulmaisesti.

• Median roolin tarkastelu: Toimittajakoulutuksessa tulisi painottaa vastuullisen ja tasapuolisen uutisoinnin merkitystä.

Miten tästä eteenpäin?

Suomen tulevaisuus riippuu siitä, miten onnistumme vahvistamaan resilienssiä ja luottamusta yhteiskunnassa. Tämä ei tarkoita ainoastaan poliittisia päätöksiä, vaan myös sitä, miten kansalaisyhteiskunta, yritykset ja yksilöt voivat toimia yhdessä kestävän ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden rakentamiseksi.

Lisäksi tarvitaan lisää tutkimusta ja kehittämistyötä siitä, miten resilienssiä ja luottamusta voidaan vahvistaa muuttuvissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa. Esimerkiksi pitkittäistutkimukset luottamuksen kehittymisestä eri väestöryhmissä ja kokeilut uusista osallistamisen malleista voisivat tarjota arvokasta tietoa päätöksenteon tueksi.

Resilienssin ja luottamuksen vahvistaminen on jatkuva prosessi, joka vaatii sekä tietoon perustuvia toimia että yhteiskunnallista keskustelua niiden merkityksestä.

Lähteet

Esping-Andersen, G. (1990). The Three Worlds of Welfare Capitalism. Polity Press.

Lappalainen, K., & Saari, T. (2020). Yhteiskunnallinen koheesio ja keskustelukulttuuri. Gaudeamus.

Mouffe, C. (2013). Agonistics: Thinking the World Politically. Verso.

OECD (2021). Trust and Public Policy. OECD Publishing.

Putnam, R. D. (2000). Bowling Alone: The Collapse and Revival of American Community. Simon & Schuster.

Putnam, R. D. (2020). The Upswing: How America Came Together a Century Ago and How We Can Do It Again. Simon & Schuster.

Rothstein, B., & Uslaner, E. M. (2005). "All for All: Equality, Corruption, and Social Trust." World Politics, 58(1), 41–72.

Sabel, C., & Saxenian, A. (2022). Experimentalist Governance in a Polarized World. Oxford University Press.

Ungar, M. (2018). Change Your World: The Science of Resilience and the True Path to Success. Sutherland House Books.

Woolcock, M., & Narayan, D. (2000). "Social Capital: Implications for Development Theory, Research, and Policy." The World Bank Research Observer, 15(2), 225–249.